DIVE SAEFTY

Tällä "Dive saefty "sivulla kerron tilanteista jotka olisivat voineet johtaa vakavaan onnettomuuteen tai jopa kuolemaan. Vuosien varrella olen itse kokenut yhtä ja toista, sekä myös kuullut tarinoita lähipiiristä kun asiat eivät meneet kuten piti. Toivon että näistä olisi ehkä jotakin hyötyä muillekin sukeltajille, jotta he eivät tarvitsisi toistaa ainakaan samoja virheitä!

 1 syyskuuta 2014

Juhannuspäivänä suoritettu tarkistussukellus jossa syntyi ikävä muistutus siitä miten vaarallinen yhdistelmä irralliset köydet ja huono näkyvyys voivat olla.

Petolliset narut.pdf Petolliset narut.pdf
Size : 39.029 Kb
Type : pdf

1 syyskuuta 2014      Sotkeutuminen köyteen

Venematka sukelluskohteeseen oli pitkä ja meillä oli runsaasti aikaa keskustella sukellusparini kanssa kaikesta mahdollisesta. Pohdimme myös että miten pystyy veden alla sotkemaan itseensä köyteen niin perusteellisesti, että lopputuolos olisi kohtalokas. Vastausta emme keksineet. Mutta yksi potenttiaalinen näyte sain kokea henkilökohtaisesti muutamaa tuntia myöhemmin

Päivän ensimmäinen sukellus tutulla hylyllä meni niin mukavasti, että oli taas vaihteeksi mukava olla ihminen. Itse nousin veneeseen ensimmäisenä ja parini piti tulla seuraavaksi. Mutta kun hän riisui painotaskuja, yksi lipesi kädestä ja painui syvyyksiin. Parini mielestä annettais asian olla, mutta minulle se ei vaan sovinnut. Kohta missä paino karkasi piti välittömästi saada poijutettua, sillä ankkurissa oleva veneemme liikkui tuulen ja virtauksen ansiosta useita kymmeniä metrejä sivusuunnassa. En löytänyt siinä kiireessä muuta kuin yksi 6mm paksu ja 20 metriä pitkä "kelluva kiipeilykösi" joka oli varustettuna keltaiseksi maalatulla naara-ankkurilla. Poijuksi en keksinyt mitään, mutta tiesin kokemuksesta että köysi kyllä kelluisi ilman poijuja. Ja senhän piti olla vedessä vain hetken ja aivan veneen vieressä. Ei muuta kuin laitepaketti niskaan ja menoksi. Ennen veteen menoa tähyilin köyden sijaintia, mutta en nähnyt sitä missään. Ajattelin että se on varmana veneen alla. Pakko olla!

Vedessä en myöskään nähnyt kirkkaan punaista köyttä missään. Kahdeksan metriä olisi kokemusteni mukaan täytynyt olla pinnalla, ainakin ! Nyt oli jo pakko löytää se köysi ettei siitä myöhemmin koittuisi vaaratekijä muille vesillä liikkujille. Pinnalla sitä ei näkynyt, välivedessä ei myöskään ollut mitään joten korvat vinkuen kohti pohjaa!

12 metrin syvyydessä löysin melkein heti keltaisen ankkurini. Köysi leijui veltosti sen yläpuolella. Höh.. kelluuhan se mutta miksi en nähnyt sitä aikaisemmin? Tartuin köyteen ja aloin kääriä sitä siististi nippuun. Tätä olin tehnyt aikaisemminkin montakin kertaa. Homma oli helppoa ja turvallista jos vain kyseessä on kelluva köysi. Hetken kulttua köysi oli kuitenkin sotkeutunut säilöin alle, sitten sitä oli räpylässä, venttiilin ympärillä ja vaikka missä. Köysi oli ikäänkuin pudonnut niskaani. V-käyrä alkoi nousemaan. Kamppailtuani hetken itsetuntoni kanssa totesin että nyt oli jo pakko tarttua  puukkoon. Köyden katkaiseminen tuntui todella epäonnistumiselta ja epäammattimaiselta teolta. Ikinä en ole katkaisut köyttä tai verkkoa vain sen takia etten olisi saannut selvitettyä sitä. Tartuin puukkoon ja ymmärisin että nyt sitä ei nyt kannattanut päästä käsistään. Köysi meni siististi poikki yhdellä huitaisulla, ja sain loputkin köydestä käärittyä siististi nippuun. Hyvä näin. Kaasuvarannot olivat jo nyt punaisella, eli pika vilkaisu ympärille jos vaikka painotasku löytyisi, ja sitten hitaasti ja arvokkaasti kohti pintaa ankkuriköyttä pitkin. Painotaskua ei näkynyt mutta annetaan olla.Saefty first! Ja onhan minulla nyt jo tarpeeksi hyvä syy tulla piakkoin takaisin hylylle sukeltamaan!

Turvapysähdyksen aikana tuli mieleen. Mitä jos ankkuri olisi ollut jumissa hylkyrakenteissa, pukko olisi kadonnut, ja säiliössä olisi ollut enää vain hetkeksi kaasua. No ei tämän ollut tällä kertaa vielä niin vakaavaa, onneksi. Muitakin pelastautumis vaihtoehtoja olisi vielä ollut käytettävissä mutta silti !

Mitä siis tapahtui? Kelluvasta köydestä tuli uppoava. Miksi? Ehkä korkea ikä? Toisaalta paikalla oli myös ajoittain kova pintavirtaus joka ehkä painoi köyden veden alle. Syvemmällä oleva osa köydestä oli jo menettänyt kelluvuutensa koska siinä oleva kaasu painui vedenpaineesta johtuen kasaan. Tämä veti mukaansa ylemmällä olevaa köyttä joka puolestaan vettyi ja alkoi uppoamaan. Kun ryhdyin käärimään köyttä kasaan 12 metrin syvyydessä niin suurin osa köydestä oli jo niin syvällä, että koko köysi oli menettänyt kelluvuutensa, ja se ikään kuin putosi niskaani. Jatkossa kannattaa siis pitää mielessä, että jos veden alla olevan köyden paino on enemmän kuin pinnalla olevan köyden nostovoima, niin köysi tietysti uppoaa. Jatkossa ei kannata heittää kelluvaakaan köyttä veteen ilman kelluketta tai poijua.

Ja taas kerran tuli todistettua sekin, että ainoastaan oikeasti terävällä puukolla pystyy katkaisemaan köysiä hädän hetkellä. Suosittelen että jokainen joka edes hiukan epäilee oman puukkonsa kuntoa, testaa sitä eri materiaalehin ja eri paksuisiin köysiin aina 12 mm vahvuuteen asti!


 03.09.2014 Jääsukellus.. läheltä piti

Oli kaunis kevätpäivä ja lähdettiin porukan kanssa harrastamaan jääsukellusta. Avannonnolle oli saapunut 5-6 sukltajaa eli oikein sopiva kokoonpano. Avannosta tehtiin riittävän iso kun kerran oli pitkälaippanen moottorisaha ja miesvoimaa käytettävissä. Laitoin avannon nurkkaan vielä nousuköyden jossa painona oli 12kg painovyö. Pohjasta joku metrin korkeudelle laitoin vielä vilkkuvalon. Varmuuden vuoksi! Porukka ihmetteli että mihin tarvitaan nousuköyttä kun sukeltaja on kuitenkin kiinni turvaköydessä. Vastasin että en tiedä mutta varmuuden vuoksi.

Vesi oli sinä talvena pirun kylmä, mikä oli omiaan aiheuttamaan jäätymisiä alentajissa. Saimme kokea että nyt ei ollut enää kyse siitä että jos ne jäätyy, vaan kuinka kauan keretään sukeltamaan ennen kuin ne jäätyvät. Tällä kertaa minulla oli myös koekäytössä uusi regulaattorimalli joka ei ollut vielä testattu pohjolan ankarissa olosuhteissa. Olin siis testipilootti tai oikeammin sanottuna koekaniini.

Tuli minun vuoroni sukeltaa. Tottuneesti ja rutiinilla lähdin suorittamaan sukellusta. Pohjaan oli n 6 metriä ja näkyvyys ehkä nelisen metriä. Tarkoitus oli käväistä 15 metrin syvyydessä ja sieltä nousta takaisin avannolle. Kävi kuten arvasin, regulaattori alkoi kuplimaan, joten ei muuta kuin säästöliekillä takaisin pintaan. Pinnalla ihmettelimme hetken vuotamista, mutta kun annostajasta ei enää kuulunut mitään sihinää, päätin lähteä toiselle sukelluksella ja kokeilemaan miten siinä käy.

Maahantojalle piti saada mahdollisimman paljon kerrottavaa.

Mieleni oli rauhallinen ja uskoin tietävän mitä tuleman pitää. Hengittäminen puhaltavasta regulaattorista ei pelottanut, vaan odotin sen tapahtuvan. Veteen tultuani tyhjensin wingsin ja puvun ilmasta, ja aloitin laskeutumisen alas. Kun pohja alkoi häämöttämään painoin puvuntäyttöventtiiliä. Mitään ei tapahtunut, painoin wingsin täyttöventtiiliä eikä mitään tapahtunut! Vedin henkeä ja sekin oli aika tuskallista. Vedin toisen henkäisyn mutta ei mitään. Meni muutama sekuntti kunnes tajusin että säiliöstä ei tule kaasua. Säiliöpainemittari vahvisti asian.

Yritin päästä käsiksi venttiilihanaan mutta täydessä toppapuvussa tämä ei näyttänyt onnistuvan, no ei haaskata kaaliita sekunteja siihen, vaan nyt pitää äkkiä suorittaa hätänousu ennen kuin tulee oikeasti hätä. Tämä oli taas helpommin sanottu kuin tehty. Ilman kaasua puvussa, olin negatiivisen nosteen vallassa. Kaiken kukkuraksi oli painovyö tehnyt temput ja vyösolki oli jossakin laitepaketin alla. Nykäsin nousuköydestä kun lukkari, mutta yläkerran väki kuvitteli että sukeltaja haluaa lisää köyttä. Köyttä alkoi valuamaan avannosta sellaisia määriä että tajusin että nyt kaverit eivät ole oikein ajan tasalla. Samalla näkökentässä välähti kirkas valo. Se oli asentamani nousuköyden majakkavalo. Pari potkaisua ja sain otteen nousuköydestä, nyt mentiin kun marakatti kohti avantoa ja muutaman metrin nousun jälkeen alkoi myös noste palautumaan.

Pinnalle tultuani olin raivon vallassa. Se on hyvä mielentila silloin kun ollaan sukellusonnettomuuden partaalla, koska se pitää taisteluhengen yllä viimeiseen asti. Kun pääsin istumaan avannon reunalle minulle kerrottiin että säiliöventtiili oli kiinni. Joku pintamiehistöstä oli sulkenut sen kun saavuin ensimmäisestä sukelluksesta, reipasta ja omaaloitteista toimintaa siis. Kun sain varusteet riisuttua pidin seurakunnalle saarnan. Joka toinen sana oli varmasti sitä luokkaa että niitä ei kannata tässä yhteydessä enää toistaa.


Mitäs tästä opimme?

- Nousuköysi jääsukelluksen yhteydessä ei ole liioittelua, se voi pelastaa hengen!

- Vaikka koulutuksessa painotetaan että annostinta ei tule käyttää pinnalla jääätävissä olosuhteissa  niin se on mielestäni väärin. Annostimesta hengittäminen on paras tapa varmistaa että säiliöventtiili on todellakin auki    

-Sukeltajat avaavat ja sulkevat itse venttiilinsä, niihin ei pidä kenekään muun koskea. Ja jos se tekevät niin pitää ilmoittaa toimeenpiteestä sukeltajalle siten että hän varmasti on tietoinen asiasta

-Jos turvaköydestä tulee sellaisia signaaleja että niitä voidaan tulkita hätämerkeiksi, niin silloin toimitaan myös hätäohjeiden mukaisesti. Se on anteeksiantamatonta että ruvetaan pohtimaan että voisiko sukeltaja tarkoittaa jotakin muuta, esim. lisätkää köyttä perkele.

-Liukas ja pyörivä painovyö joutaa roskiin. 

04.09.2014 Ensimmäinen Kuivapukusukellus

Eräänä päivänä kesäkuun alkupuolella että syntyi sopiva hetki ja päätin lähteä poijuttamaan erästä hylkyä jossa kävijämäärä on kesäisin suuri. Arvelin että jos hylky on oikeaoppisesti poijutettu niin se vähentäisi ankkureiden käyttöä kohteessa, ja hylky säilyisi ehyempänä.

Saavuttuani kohteeseen totesin että läheiseen vierasvenesatamaan oli rantautunut jokin isompi sukellusseurue. Pohdittuani hetken tilannetta päätin että käyn esittäytymässä ja ilmoitan aikeistani, jotta heille ei jäisi epäselväksi että mitäs minä puuhastelen yksin siellä vastarannalla.

Kun olin lähdössä eräs mieshenkilö tuli kysymään että pääsisiköhän käymään hylyllä kanssani, vastasin että mikäs siinä, mutta otan matkaan vai yhden henkilön ja sinkkupullovarustuksella, tuplilla et jaksa nousta tähän veneeseen. Tiesin että useimmilla sukeltajilla on ollut vaikeuksia kiivetä ylös minun veneeseen koska tikkaat ovat kapeat ja viettävät sisäänpäin. Hetken päästä kaveri sitten ilmestyi paikalle täydessä tuplapullo tekkivarustuksessa ja erään toisen sukeltajan kanssa. Totesi vain kylmästi että tyttö tulee mukaan! En kehtanut jättää laiturille vaikka oltiin jo sovittu kevyemmästä kuormasta.

Kohteessa sanoin että minä sukellan yksin ja suoritan poijutuksen, ja te suoritatte parisukelluksen alla olevaa hylkyä kiertäen. Ja pysykää hylyllä! Sen ulkopuolella ei ole mitään mielenkiintoista, enkä minä aio etsiä teitä mistään muualta. Ja sukellusaika on xx ja siitä pidetään kiinni! OK.

Nyt minulle vasta selvisi että sukellus oli tytön ensimmäinen avovesisukellus suomessa ja kuivapuku taisi olle melko tuntematon käsite hänelle sekin. No, hänen miespuolisella parilla näytti olevan niin ”pro” näköiset vehkeet joten kai hän osaa hoitaa homman oikein?

Suoritin oman sukellukseni noin vartissa ja palasin veneeseen. Vieraat olivat jo poistuneet veneestä. Riisuin laitepaketin, mutta jätin muut varusteet viellä päälleni, siltä varalta jos vaikka jotan sattuisi. Rupesin etsimään pariskunnan kuplavanaa, mutta en nähnyt mitään elonmerkkejä hylyn kohdalla. No justiinsa.. nyt alkoi pelon ja raivon sekaiset tunteet vallata mieleeni. Otin kiikarit avuksi ja löysin kuplia matkan päässä rannan läheltä. Seurasin tarkasti kuplavanaa varmuuden vuoksi. Yhtäkkiä pari nousi pintaan ja tyttö kuulosti kaikkea muuta kuin rennolta. Valitti että ei pystynyt hengittämään. Tästä huolimatta hänen parinsa rauhoitteli häntä ja sanoi että kun totut tähän niin se menee ohi. Mennään nyt takaisin alas ja kokeillaan, kyllä se hyvin menee...

Voihan kerpele mitä toimintaa, käteni alkoi jo tärisemään ja pahin skenaario täytti jo mieleeni. Hetken luulin että pariskunta oli eksyksissä eivätkä löytäneet takaisin veneelle, paskanmarjat, se miespuolinen sukeltaja ei ollut edes kiinnostunut koko veneestä, vaan yritti ilmeisesti opettaa neidille sukeltamaan kuivapuvulla. No paikka ei ainakaan ollut mikä turvalinen. Aika meni ja minulla oli jo adrenaliinit huipussa. Pariskunta pulpahti vielä pari kertaa pintaan viidestätoista metristä ja painuivat syvyyksiin samantien. Ei näyttänyt hyvältä ei.

Kun he viimeisen kerran pulpahtivat pinnalle olivat he onneksi jo niin lähellä venettä että sain heihin puheyhteyden. Kun kysyin tytöltä hänen vointaan mies vastasi jotakin ihan muuta. Sen verran sain selvillä että hän ei saannut kunnolla henkeä, eikä hänellä ollut enää voimia käsissään. Pyysin miestä tuomaan tyttöä heti veneen luo, mutta tämä änkytti vaan vastaan. Vasta sitten kun karjasin että pitääkö tulla hakemaan, alkoi pari liikkua oikeaan suuntaan. Nyt tajusin että tyttö piti saada välittömästi kuiville. Kun tyttö oli tikkaiden kohdalla hänellä ei ollut enää voimia juuri mihinkään. Panin turvanarun kiinni hakasella hänen laitepakettiinsa ja pidin kiinni hänestä, sillä riski että hän voisi vajota syvyyteen oli jo suuri. Käskin hänen parinsa riisumaan hänen varusteensa mutta siitä ei meinannut tulla mitään. Selityksiä kyllä riitti. Toimintaan tuli hiukan enemmän ripeyttä kun tartuin puukkoon ja sanoin että sitten minä riisun tällä, sillä nyt on kiirettä. Onneksi sain tytön kyytiin jollain konstilla ja rupesin kuulustelemaan häntä. Kertomansa mukaan hän ei vain pystynyt hengittämään kun kaulaa kiristi. Eli huppu ja kaulamansetti pois ja äkkiä vaikka puukolla jos ei muu auta, sillä tytön kasvot alkoi olemaan hälyttävän kalpeat. Riisuessa pukua huomasin että hänellä oli puvun alla toppapuvun lisäksi fleece ja villapaita. Ja nämä olivat vielä kaulamansetin alla. Tämä oli nyt sitten syy siihen ettei ilma kulkenut. Voihan jeesus sentään....

Tein veneen lattialle tilaa ja käskin tytön mennä makuulle ja pysy rauhallisena. Sen jälkeen menin perälle ja kysyin miespuoliselta sukeltajalta että jäätkös tänne vai tuletko mukaan? No ei päässyt kuulemma ylös veneeseen, mutta ehdotti että voisin vaikka hinata hänet vastarannalle! Vastasin että, ei tämä ole mikään hinausliike. Kaverilla ei näköjään ole minkään valtakunna itsesuojeluvaisto. Heitin hänelle ”turvaköyden” ja sanoin että pistä laitepaketti kiinni tuohon, riisu se ja tule sitten ylös.

Kun herrasväki oli veneessä olin raivoissani mutta pidin kuitenkin pokkaani perusluksemissa. Tyttö kertoi että hän ei huomannut että vaatteet oivat jäänneet kaulamansetin alle. Vastasin siihen että, niinpä mutta olettekos kuullut sellaista termistä kuin paritarkastus! Onkos teillä kummallakin yhtään hajua siitä kuinka lähellä kuolemaa olette tänään käynneet? Veneessä oli hiiren hiljasta koko sen lyhyeen matkan kohti vierassataman laituria.

Kun sain retkikunnan maihin kävin tekemässä ilmoituksen tytön tilasta sukellusseurueen ”vastuuhenkilölle”. Reaktio seurueessa oli flegmaattinen. Porukka piti pienen palaverin ja tulivat sitten minulta kysymään että onko minulla mitään ensiapukoulutusta. Vastasin että jokin verran, miksi kysyt? Pyysivät sitten minulta ensiapu ohjeita. Tyttö oli siinä vieressä hiukan huolestunut ja kertoi että hän oli edellisellä sukelluksella menneenä talvena sannut ”ansaisematon sukeltajantauti” eikä haluaisi sitä enää toista kertaa. Termi ansaitsematon sukeltajantauti, mikä helvetti se oikein on.

Mutta, kun kerran pyysivät mielipidettäni sanoin että tyttö menee nyt lepäämään ja juomaan vettä sekä hänen tilanteensa on seurattava tarkasti seuraavan vuorokauden aikana. ”Määräsin” hänelle vielä viikon sukelluskiellon. Mieli teki kyllä kaskeä hänen pysymään poissa sukelluksen parista ainakin siihen asti kunnes itsesuojeluvaisto alkaisi toimimaan riittävän korkealla tasolla.


Mitäs tästä opimme?

- Aluksen päälikkönä minun olisi pitännyt heti alussa olla tarkempi ja jämtimpi ja varmistua siitä ettei hölmöys pääse valloilleen. Se että sukeltaja näyttää ”pro.lta” ja puhuu kuin ”pro” ei takaa alkuunkaan että hän käyttäytyy vedessä ”ammattimaisesti”.

- Kuivapukuharjoittelu tehdään vain turvallisessa ympäristössä askel kerrallaan, ja siinä käydään läpi myös alus-pukeutumisen merkitystä. Yksi paksu alusvaatekerros on riittävä ainakin kesällä. Liikaa vatetus on jo turvallisuus riski. Eikä kenekään pidä lähteä opettamaan toisille sukellustaitoja jos ei osaa niitä opettaa turvallisesti.

- Sukellus pitää aina keskeyttää jos jokin seikka ei tunnu hyvältä. Väärän toistaminen ei saa väärää muuttumaan oikeaksi.

- Se mikä minulle jäi tässä päällimmäsenä käteen oli se että jouduin taas kerran toteamaan että virkistys-sukeltamisessa ja ryyppäämisessä on yhteistä se, että sitä pitää aina harrastaa tutussa ja hyvässä seurassa, ja jos sellaista ei ole käytettävissä niin sitten mielummin yksin. 

 30.09.2014  Stressi 20 metrin syvyydessä.

Elettiin marraskuun alkua ja vakioparini kanssa oltiin varattu viikonloppu sukeltamiseen ja mökkeilyyn. Lauantaiksi oli luvassa tyyntä mutta sankkaa sumua, tästä syystä päätettiin pysyä sisävesillä jotta reissusta ei tulisi liian jännttävä. Eräs ”puolituttu” oli edellisenä iltana tiedustellut että mahtuisiko hän venekyytiin. Kaikenlainen sukellustoiminta kiinnosti häntä kunhan vain pääsisi veteen. No sopihan se.

Lue tarina tästä... 

Stressi syvyydessä.pdf Stressi syvyydessä.pdf
Size : 46.004 Kb
Type : pdf

17.09.2014 Sukellusturistina..

Vuosia sitten kun olin lomareisulla Grand Kanarialla tarjoutui mahdollisuus käydä sukeltamassa Las Palmasin edustalla Calais nimisellä hylyllä. Hylky on melko ehjä isokokoinen rahtialus. Kohde ei kuitenkaan sovi aloittelijalle syvyydeen ja virtauksien takia. Hylky tulee vastaan n. kahdeksantoista metrin syvyydessä ja pohja tulee vastaan kolmessakymmenessä metrissä. Näkyvyys on yleensä melko hyvä ja kaloja on runsaasti.

Ensimmäisellä kerralla kun kävin hylyllä minulla ei ollut mitään referensejä, joten en myöskään osannut odottaa mitään. Kun saavuimme satamaan mistä meidät oli tarkoitus kuljettaa RIB veneellä kohteeseen näytti merenkäynti melkoisen haastavalta. Itse olin varma että olimme matkalla johonkin suojaisempaan kohteeseen eikä ulos atlantille. Kun saavuimme ulos satama-altaasta näimme että aallokko oli lähes yhtä korkea kuin redillä olevien rahtilaivojen laidat. Eli 5-6 metriä. Porukka alkoi jo yksi toisensa jälkeen kärsiä merisairaudesta.

Lue koko tarina PDF liitetiedostosta !

Sukellusturistina  Saefty 2014.pdf Sukellusturistina Saefty 2014.pdf
Size : 105.379 Kb
Type : pdf

 2.02.2015 Joitakin ajatuksia jotka liittyy ikääntymiseen ja sen vaikutusta sukeltamiseen

Ikääntyminen sukeltaminen.pdf Ikääntyminen sukeltaminen.pdf
Size : 42.887 Kb
Type : pdf

 

Ongelmia jotka saatta tulla eteen kun käytetään Rebreather (suljetun kierron) sukelluslaitetta

 Onko solosukeltaminen edelleen tabu josta pitää vaieta?

Katso Dive-Techin Mark Powell,in videoesitys ja muodosta sen jälkeen oma mielipide asiasta. Video pitäisi ainakin allekirjoittaneen mielestä olla pakollinen kaikille sukeltajille koulutus ja kokemustasoon katsomatta. Suosittelen !

  http://vimeo.com/49259855

Make a Free Website with Yola.